Opiskeluko ihmisen parasta aikaa?

”Opiskeluaika on parasta aikaa ihmisen elämässä. ” Näin minulle veisteli eräs toveri tässä taannoin. En kyllä lähtisi moista väitettä ihan äkkiseltään allekirjoittamaan. Olkoonkin uuden oppiminen miten hauskaa tahansa, kuinka pitkään oppimisen riemulla oikein porskutellaan eteenpäin?

Omasta kokemuksestani voin sanoa, ettei kovinkaan pitkään. Kun arkirealismi alkaa pukata vasten kasvoja, siitä on riemu kaukana. Kun jokainen päivä on taistelua siitä, että saa rahan riittämään edes välttämättömimpään, vähemmästäkin ihminen alkaa miettimään asioita uudelta kannalta. Väkisinkin pukkaa päähän ajatus, että näinkö yhteiskunta meitä kiittää. Meitä, jotka tulemme tulevaisuudessa maksamaan iloisesti veromme siitä korkeakoulutetun ihmisen hyvästä palkasta. Ovathan opiskelijat se ainoa ihmisryhmä, joiden oletetaan syövän velaksi.

On luonnollista, että ihminen ja yhteiskunta ovat käsi ojossa vaatimassa omaansa. Voi miten mielelläni minäkin sitten tulevaisuudessa veroja makselisin jos tietäisin sen takaavan tovereille ja itselleni ne välttämättömät palvelut, mitä ihminen saattaa tarvita. Maksaisivatko nykyiset työssä käyvät mieluusti veronsa jos tietäisivät sen palaavan takaisin kansalaisille hyvinä palveluina esimerkiksi? Mene ja tiedä.

Viime vuonna useampi toveri jätti meidät. Väsyminen tähän oravanpyörään on varmaankin ollut yksi syy. Kun jokainen päivä on taistelua ja virikkeet ovat vähissä, mikä ihme se on jos ihminen loppujen lopuksi väsyy?  Tämä yhteiskunta ja opiskelumaailma vaatii ihmiseltä todella paljon. Onko ihme, etteivät jotkut toverit sitä ole jaksaneet?

Paikallisista lehdistä on saanut pitkin vuotta lukea kuinka mielenterveyspalveluita ei ole tarjolla kaikille, jotka niitä tarvitsisivat. Nuorten ja nuorten aikuisten syrjäytyminen on huolestuttanut, mutta mitä sille asialle on tehty? Myönnettäköön, että muutokset eivät tapahdu kovinkaan nopeasti, mutta aikaa ei ole tuhlattavaksi. Kuinka monta toveria täytyy menettää ennen kuin herätään tekemään asioita eikä vain puhumaan niistä kauniisti? Enkä yhtään ihmettele jos tämä nykyinen meno vie ihmiseltä mielenterveyden ja aiheuttaa syrjäytymistä.

Onko oikein, että ihmisen on karsittava elämästään lähes kaikki mahdolliset virikkeet voidakseen opiskella? Opintojeni alussa lueskelin paljon erilaisia opuksia, joita meitä varten oli tuotettu. Nämä opukset huusivat, että opiskelun vastapainoksi tulisi olla jotain muutakin. Mitä kenties? Harrastuksia? Kiva ajatus, mutta hetipä mieleen pyrkii ajatus, että millä rahalla? Maksulliset harrastukset on ennemminkin karsittava pois voidakseen pyörittää jokapäiväistä elämää. Sosiaaliset kontaktit sitten? Opiskelijabileet? Kivaa jälleen, mutta realistisesti ajatellen… Harvinaista herkkua. Joko itsellä on koulutöiden kanssa niin kiire, ettei ehdi mitään tai sitten ne kiireet ovat muilla.

Joku on todennut, että ainahan sitä voi mennä opiskelujen ohella töihin niin on enemmän rahaa käytettävissä. Mukavahan se varmasti olisi mennä töihin, mutta se on sitten opiskelusta pois. Kurssit jäävät roikkumaan ja sitä pidempään sitä ollaan täällä yhteiskunnan alimmassa kastissa. Sitten valitetaan, että valmistumisajat venyvät. Ikinä ei ole hyvä.

Tämän vuodatukseni jälkeen voin todeta, että itse en ainakaan näe opiskeluaikaa elämän parhaana aikana. Enemmänkin se on aika, jolloin ihmisen henkinen kantti mitataan. Ne, jotka onnistuvat rämpimään tämän ajan läpi säilyttäen edes jonkinlaisen tasapainon, tulevat mahdollisesti selviämään elämästä. Mutta liian moni jää välille..