Sotaa ja sotaa

Ajattelin tässä nyt tuumailla jotain ajatusta siitä, kun viime aikoina olen paljon lukenut ihmisten kommentteja sodasta ja semmoisesta. Pasifismi lienee jonkinlainen muoti-ilmiö ja ehkä menen nyt väärille raiteille, onhan blogin nimi vastavirta. Tämähän voisi viitata vaikka siihen, että olen kaikkea valtavirran toimintaa vastaan. Eipä se kuitenkaan sitä tarkoita. Täytyy kuitenkin todeta, että ei se pasifismi aatteena ole mitenkään huono juttu ja voisinhan itsekin sen allekirjoittaa. Wikipedia määrittelee pasifismin näin: “Pasifismi merkitsee sodanvastaisuutta ja pyrkimystä saavuttaa tavoitteet täysin väkivallattomin keinoin ja samalla ennaltaehkäistä konflikteja.”Ihan hyvältähän tuo kuulostaa tämmöisen maallikonkin korvaan. Kuitenkin Suomi on itsenäinen sen takia, että sotiemme veteraanit ovat uhrautuneet ja lähteneet puolustamaan maata. Eihän heistäkään kaikki ole vapaaehtoisesti lähteneet, mutta kaikki kunnia heille.

Suomen puolustusvoimia on kuitenkin kritisoitu myös ja itse olen sitä mieltä, ettei sinne ketään saa pakottaa. Onneksi meillä kuitenkin on vaihtoehto niille, jotka eivät syystä tai toisesta halua armeijaan lähteä. Mutta Suomessa kuitenkin on puolustusvoimat, ei hyökkäysvoimat.

Tokihan ideaali tilanne olisi se, että kaikki riitatilanteet voitaisiin aina ratkaista rauhanomaisin ja väkivallattomin keinoin. Kuitenkaan tämä ei aina niin mene.  Jos tuolta joku hyökkää, eikö ole ihan oikeutettua puolustaa maataan? Vai pitäisikö ihan oikeasti nostaa kädet ylös ja todeta, että viekää kaikki, alistakaa vaan meidät valtanne alle, raiskatkaa naiset ja tappakaa lapset? Ihan vain kiltisti siinä annettaisiin tuhota kaikki? Tappamisessa ei ole mitään jaloa, mutta mitä sitten kun vaihtoehtoina ovat vain se, että joko tapat itse tai sinut tapetaan?

Kyllä minä vain olen sitä mieltä, että vaikka rauhanomaisin keinoin tulisi maailmaa rakentaa, on oman maan puolustaminen silti oikeutettua.  Jos muuta keinoa ei ole, täytyy sitten tarttua aseeseen. Siinä ei ideologiat paljoa auta jos joku on tulossa tappamaan. Ehkä kannattaisi näiden muoti-ilmiöiden keskellä miettiä myös sitä. Helppohan meidän on täällä huudella ja jaella neuvoja, kun koskaan emme ole itse olleet tilanteessa, jossa on vain kaksi vaihtoehtoa, tapa tai tule tapetuksi.