Valta ja vastuu?
Ensimmäinen kirjoitukseni ajatus lähti siitä, kun luin Ylen ympäristöuutisista tämän. Hämmennykseni ja pettymykseni on jälleen kerran suuri. Meidän niin edistyksellinen valtiomme jättää näinkin tärkeän asian hoitamatta. Jälleen kerran tässä saa kansalainen miettiä, olemmeko todellakin niin edistyksellisiä vai olemmeko vain hyviä puhumaan? Kuka tästä on oikein vastuussa? On niin kiire vängätä mm. siitä, kuka sai mitäkin rahaa ja kuka jätti kertomatta. Eipä sillä, kyllähän sekin on tärkeää. Kertoohan se taas ainakin sen, ettei mihinkään voi tänä päivänä luottaa. Kun jotain tapahtuu, kaikkia kiinnostaa etsiä ihmistä, kenen vastuulle asian voisi lykätä. Ihmisellä on varmaan jonkinlainen tarve etsiä syyllistä, saattaa asia jonkun vastuulle.
Opiskelijana seurailen ruoan hintaa, koska ylimääräistä rahaa ei lompakosta löydy. Ruoan hinta on noussut todella paljon ja maitolitrankin on kerrottu maksavan pian parikin euroa. Opintorahaa tosin nostetaan “huimalla” summalla. Jotain edistystä, mutta se ei muuta tilannetta mihinkään suuntaan. Luvattu lisätulo on niin pieni, ettei se hetkauta taloutta yhtään parempaan tilanteeseen. Minulle olisi kannattavampaa olla vaikka työttömänä. Toimettomuudesta saisin huomattavasti parempaa tuloa eikä minun tarvitsisi venytellä penniä ihan niin paljoa. Tukeeko tämä yhteiskunta sitä, että minulla on halu ja innostus olla rakentamassa tulevaisuuden Suomea? Kyllähän sitä ihmisten palkoista mieluusti verot otetaan, mutta mihin ne rahat käytetään? Esimerkiksi tähän.
Kansa on äänestänyt yhteisistä asioista vastaamaan henkilöitä, joihin he ovat luottaneet. Kuitenkin vaikuttaisi siltä, että tämä luottamus on hyvin monen henkilön taholta poljettu maahan. Keneen ylipäänsä voi enää luottaa? Löytyykö rehtiä ihmistä, joka seisoisi sanojensa takana, ajaisi pienen ihmisen etua, välittäisi muustakin kuin oman rahapussinsa lihottamisesta? Vaalien alla annetut lupaukset unohtuvat kummasti siinä vaiheessa, kun pitäisi oikeasti seisoa sanojensa takana ja tehdä jotain lupaamiensa asioiden eteen. Jos kansa on pettynyt, se ei ole mikään ihme.
Vastuu yhteisten asioiden hoitamisesta on luotettu hyvin pienen ihmisjoukon käsiin. On annettu valta toimia ja luotettu siihen, että asiat tapahtuvat ja lupaukset pitävät. Kuitenkaan asiat eivät tapahdu eikä lupauksia pidetä. Valta tuo suuren vastuun. Onko kukaan halukas kantamaan sitä vastuuta?
